Retkikertomus yhteisöretkeltä 3.-12.6.2007


Kivisalo2006-hanke järjesti retken Itämeren alueen maiden ekoyhteisöihin kesäkuussa 2007. Tarkoituksena oli saada tietoa ja kokemuksia monenlaisista erilaisista yhteisöistä, mitä tietoa sitten on mahdollista käyttää myös Kivisalon yhteisökylän suunnittelussa.

Tämä on retken matkakertomus. Käyntikohteista saa tarkempia tietoja näistä valokuvista: http://picasaweb.google.com/yhteisoretki2007

Retkelle ilmoittautui matkanvetäjänä toimineen hankekoordinaattorin lisäksi 21 innokasta reissaajaa. Osallistujajoukko oli kirjava sekoitus ammattitietoa ja käytännön kokemusta yhteisöasumisesta sekä ekorakentamisesta. Muutama osallistuja asui jo olemassa olevassa yhteisössä ja valmisteilla olevasta Vihdin Ekokylän suunnitteluryhmästä oli osallistujia. Monilla taas oli mielessä muutto asuinyhteisöön, ehkä Kivisaloon. Retken onnistumista auttoi, että mukaan lähtivät myös ekorakentamisen pitkäaikainen asiantuntija arkkitehti Bruno Erat ja arkkitehti Outi Palttala-Heiskala. Vielä maaseutuasumisen perspektiiviä hallinnon näkökulmasta toi arkkitehti Mia Saloranta maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) maaseutuasumisen teemaryhmästä.

Baltian maista ja Puolasta ei löytynyt riittävästi retkeämme kiinnostaneita kohteita, joten oikaisimme matkan aluksi autolautalla Helsingistä Rostockiin.


Ferienhof Marth

Ensimmäisen yön nukuimme isolla luomumaatilalla, Ferienhof Marthissa. Tilaan kuuluu yli 800 ha viljely- ja nurmialueita. Tilalla on 650-1000 lihanautaa, 1000 sikaa ja 18 000 kanaa.

Kiinnostavaksi paikan teki se, että sivuelinkeinona tilan isäntä Gottfried Marth on juuri aloittanut yhdistetyn aurinkolämpösähkön tuotannon ja kalankasvatuksen. Paraboilisen aurinkokeräinkentän avulla kiehutetaan vettä matalapainejärjestelmässä. Höyryllä pyöritetään ja se taas generaattoria.

Sähkön tuotannon ylilämmön Marth käyttää trooppisten kalojen kasvattamiseen. Hän on rakentanut kalan tuotantoa varten keräimen kylkeen 30 allasta. Tankkien vesi pidetään 28 asteisena. Myyntiä varten kalat tapetaan kylmällä vedellä, perataan ja fileoidaan viereisessä tilassa. Toisessa huoneessa taas on pakastinhuoneet, joiden kautta tuotteet lähtevät myyntiin ravintoloihin ja erikoiskauppoihin.

Lisätietoja: www.ferienhof-marth.m-vp.de


Hof Medevege


Jatkoimme päivän matkaa tutustumaan Hof Medevegeen. Se on yhteisöllinen maatila Schwerinin kaupungissa. Tilalla asuu 14 perhettä, joilla on 33 lasta.

Tilalla on 220 ha peltoa, joka on vuokrattu valtiolta ja kunnalta. Tilan pellot ovat tärkeän varajuomavesivarannon alueella, joten biodynaaminen viljely sopii hyvin viljelytavaksi. Kaksi perhettä viljelee viljaa, perunaa, porkkanaa, sipulia jne. Tilalla on myös 100 kanaa, 60 lypsylehmää ja 20 sikaa.

Yhteisössä on voimakasta pienyrittäjyyttä. Talous on yksityistä, joten jokaista yhteisön tuotantosuuntaa hoidetaan erikseen: maatalous, puutarhaviljely, hunajantuotanto, leipomo, lastentarha, taideverstaat, ruokapalvelut, tilakauppa jne.

Yhteisössä on Waldorf-lastentarha. Lastentarhassa on yhteisön lapsien lisäksi lapsia myös kaupungista, yhteensä 60. Lastentarhalla on oma pieni 'maatila', jossa vieraillaan päivittäin ja pidetään huolta eläimistä. Yksi kolmesta ryhmästä viettää koko päivän ulkosalla.

Lisätietoja: www.hof-medevege.de


Sieben Linden


Syötyämme lounaan Hof Medewegessä matka jatkui Sieben Lindeniin Poppaussa. Yhteisö perustettiin vuonna 1991, kun omistusosuuskunta osti yksityishenkilöltä 42 ha maa-alueen entisen Itä-Saksan alueelta. Tällä hetkellä asukkaita on 80 aikuista ja 30 lasta. Lisäksi yhteisöä tukee tukiyhdistys, jonka jäseninä on n.300 ihmistä.

Lähimpään Bandaun kylään on matkaa 3 km, missä on kauppa, koulu ja päiväkoti, sekä bussiyhteys. Osa lapsista käy kylässä koulussa, osa 25 km päässä 'vapaassa koulussa', mihin vanhemmat vuorotellen vievät lapset

Rakentamiseen varattua aluetta on kaikkiaan 8 ha. Yhteisössä on rakennettu useita rakennuksia puurunkoon olkipaaleista ja savirappaamalla. Rakennusosuuskunta rakensi myös 500 neliön kolmikerroksisen 'Stropolis'-talon, jossa asuu oman talon rakentamista suunnittelevia asukkaita.

Yhteisöllä on n.70% omavaraisuus vihanneksista, koko ruokahuolto on noin 10% omavaraista. Lämmitys hoidetaan talokohtaisella puulämmityksellä ja aurinkokeräimillä. Sähköä tuotetaan aurinkopaneeleilla. Vessat ovat kompostoivia tai erottelevia.

Lisätietoja: www.siebenlinden.de


ZEGG

Sieben Lindenistä jatkui pitkä päivämme vielä matkalla Zeggiin, missä yövyimme osa teltoissa ja osa sisämajoituksessa.

Yhteisö on perustettu 1978 ja väki kiersi Eurooppaa, kunnes vuonna 1992 tulivat Belzigin kaupunkiin, mistä heille tarjottiin entistä Stasin koulutuskeskusta. Asukkaita on 70 aikuista ja 15 lasta.

Paikkaa ylläpitää yhtiö (GmbH), jonka kautta kurssitoiminta hoidetaan. Yhteisöä varten ei ole olemassa erillistä virallisen statuksen organisaatiota. Talous on osittainen yhteistalous. Jokainen maksaa 360 e kuukaudessa vuokrasta sekä 150 e ruoasta. Useimmilla on omaa yritystoimintaa.

Jäseneksi hyväksymisen koeaika on 2 vuotta. Päätökset tehdään konsensuksella. Forum-järjestelmän avulla ratkaistaan ja ennaltaehkäistään riitoja. Kaikki jäsenet ovat paikalla piirissä ja yksi ihminen kertoo ongelmansa, jota pyritään ratkaisemaan yhdessä tuumin. Forumissa käsitellään kaikista arkaluonteisimmatkin asiat.

Yhteisössä on hakelämmitys ja yhdessä talossa erillinen puulämmitys. Yhden talon katolla on noin 100 neliötä aurinkosähkökennoja.

Puutarhaviljely on luomuviljelyä, joka on yhden asukkaan yritystoimintaa. He haluavat kuitenkin tukea alueen luomuviljelijöitä ostamalla tuotteita yhteisön ulkopuolelta. Ruokaomavaraisuus ei siis ole edes tavoitteena. Vihannesten ja hedelmien osalta omavaraisuus on noin 50-60 %. Eläintuotteita ei tuoteta, eikä pidetä kotieläimiä.

Yhteisössä on pääasiassa vesivessoja. Kiinteä jäte saostetaan 3-osaisessa sakokaivossa, mistä harmaat ja mustat vedet johdetaan rinteen alla olevaan paju-ruoko puhdistuskenttään.

Lisätietoja: www.zegg.de



Lebensgarten

Aamulla jatkoimme matkaa toiselle puolelle Saksaa, Steyerbergin pikkukaupunkiin lähelle Hannoveria.

Lebensgarten on perustettu vuonna 1984 vanhan patruunatehtaan työntekijöille rakennetulle asuinalueelle. Alueen koko on 4 ha ja siellä on 70 rakennusta. Ensimmäiset rakennukset alueelle on rakennettu vuonna 1937 natsien toimesta. Paikalla on ikävä menneisyys toista maailmansotaa edeltävinä ja jälkeisinä vuosina, sillä leirille kerättiin pakkotyöntekijöitä ja jossain vaiheessa siellä toimi myös eräänlainen keskitysleirin esiaste.

Lebensgartenin alueelle on rakennettu vain yksi uudisrakennus. Se on puinen paritalo, jolla on muun muassa oma muutaman neliömetrin ruokopuhdistusalue harmaiden vesien puhdistusta varten keskellä pihaa.

Lebensgartenissa on vain hyvin pienimuoteoista viljelytoimintaa. Permakulttuuri on keskeinen periaate ja muutaman kilometrin päässä kylästä on permakulttuurinen metsäpuutarha, joka on tosin vasta hyvin alkuvaiheessa.

Avoimuus ja yhteistyö ympäröivän ympäristön kanssa on tärkeää. Suvaitsevaisuus on tärkeä periaate, mikä näkyy selvimmin siinä, että yhteisössä harjoitetaan monia uskontoja ristiriidoitta. Zen-buddhalaisilla on oma temppelinsä ja entisessä katolisessa kappelissa on kymmenien eri gurujen tai uskonnon keulakuvien kuvat sulassa sovussa.

Periaatteena on myös, että talous toimii yksityistalouksina. Kurssitoimintaa varten on perustettu osakeyhtiö (GmbH). Yhteisön virallinen toimintamuoto on yhdistys ja kaikki asukkaat kuuluvat yhdistyksen jäseniksi.

Asukkaaksi ja jäseneksi voi tulla ensin käymällä lyhyen ajan muutaman kerran. Seuraavaksi on vuoden tutustumisasumisen, minkä jälkeen vasta voi päästä täysjäseneksi.

Yhteisössä oli alkuaikoina yhteisruokailu, mutta siitä luovuttiin. Osallistuminen yhteisön töihin on toivottavaa, mutta vapaaehtoista. Joka lauantai on kotityöpäivä, mutta myös seminaarien järjestelyissä voi tehdä kotityötä.

Lisätietoja: www.lebensgarten.de

Lebensgarteniin tutustuttuamme ajoimme yöpymään Bad Fallingsbostelin pikkukaupungin hostelliin.



Andelssamfundet i Hjortshöj

Aamulla matka alkoi pitkällä ajolla kohti Tanskaa. Ensimmäistä kertaa olimme myös pahasti aikataulusta myöhässä, koska tietyömaat moottoriteillä hidastivat matkantekoamme.

Pääsimme kuitenkin Andelssamfundet i Hjortshöjn yhteisöön. Se on perustettu vuonna 1986 Århusin reunamalle. Rakentaminen alkoi vuonna 1992.

Ensimmäiset asukkaat muuttivat 1996. Alue koostuu 22 ha luomupeltoa ja noin 5 ha rakennusmaata. Yhteisössä asuu noin 220 ihmistä (aikuisia ja lapsia).

Hallintomuotona kahden kerroksen systeemi. Jokainen taloryhmä on oma yhteisönsä ja asukkaat ovat jäsenenä A i H:ssa.

Århusin kaupunki on luvannut 100 ha projektin käyttöön. Alueella on jo 5 valmista asuinryhmää; 2 taloryhmää on omarahoitteisia, 2 vuokrataloja ja 1 asumisoikeustaloja. Sosiaalista monimuotoisuutta pidetään tärkeänä, mistä syystä on haluttu myös vuokra-asuntoja alueelle. Jokainen taloryhmä on erillinen yhdistys. Taloryhmät ovat ostaneet rakennuspaikkansa kukin erikseen Århusin kaupungilta.

Osayleiskaavaa tai vastaavaa valmistellaan uusien alueiden (ryhmät 6, 7 ja 8) tarpeita varten.

Keskuslämmityslaitos toimii hakkeella, joka ostetaan. Laitoksessa useita pannuja, jolloin voidaan säädellä lämmöntuottoa vuoden ajan mukaan. Kapasiteettia on myös varalla, kun alueelle tulee 30 asukasta lisää. Uudet talot suunnitellaan extra-matalalämpöisinä ja niissä käytetään passiivi-energiaa.

Energiaministeriön kanssa kokeillaan Stirling-moottorilla sähkön ja lämmön yhteistuotantoa talvella. Stirlingin laskennallinen teho on 37 kW. Sähköä tuotetaan verkkoon myytäväksi, mutta sen myyntihinta on alhaisempi kuin ostettavan sähkön.

Aurinkokeräimiä on käytössä jokaisessa asuinryhmässä. Osassa tuottavat lämpimän käyttöveden koko kesän ajan. Aurinkokeräinten pinta-ala/taloryhmä on kasvanut uusien ryhmien myötä. Kierrätys toimii normaalilla kunnallisella tavalla.

Yhteisössä toimii kestävän energian ja ekorakentamisen yrityksiä, kaupallinen luomuvihannesyritys sekä leipomo. Koripajuja viljellään ja jalostetaan yhteisössä.

Vapaaehtoisesti voi osallistua kolmeen yhteisateriaan/vko. Yhteisruokailuun osallistuva tekee ruokaa kahtena päivänä kuussa. Vihannesviljelyporukan (80-100 asukasta) jäsenen tulee maksaa 1400 DK ja tehdä 15 h työtä/kesä puutarhassa. Viljelyä pyörittää osa-aikaisesti yksi henkilö, jolle maksetaan vastuusta korvausta. Vapaaehtoisesti voi liittyä myös kimppa-autoryhmään.

Lisätietoja: www.ecovillage.dk



Kirstinelund

Vielä oli päivän ohjelmassa tutustuminen Kirstinelundin yhteisöön. Löytäminen perille oli tosin työn takana, sillä pieni virhe GPS:ssä ohjasi meidät toiselle puolelle Skanderborgia.

Kirstinelund on vanha pappila Skanderborgin kunnassa. Kirstinelundissa asuu tai sinne rakentaa 9 perhettä, 15 aikuista ja 15 lasta.

Kokonaisuudessaan tontti on 12 ha suuruinen, mutta pitkänomainen. Rakennusalue on kooltaan noin 1 ha. Alueen keskellä on vanha päärakennus, missä sijaitsevat väliaikaiset yhteistilat ja vuokra-asuntoja. Uudet yhteistilat 50 hengelle ovat rakenteilla alueen keskelle.

Vanhan rakennuskannan lisäksi kokeellista asumiskokeilua. Savirakennuksia on rakennettu tai rakenteilla useita. Taloissa tulee olla kompostivessat. Harmaan vesien puhdistus ruoko- ja pajupuhdistuskentissä, joita on kullekin talolle erikseen. Käyttövesi tulee omasta kaivosta. Sadevesi kerätään talteen kastelukäyttöön.

Kirstinelundin omistaa vuonna 2002 perustettu kommandiittiyhtiö. Asemakaava on olemassa, mutta talot on rakennettu melkoisen vapaasti, yksi jopa ilman lupia ja anarkistisesti.

Päätöksenteko tapahtuu demokraattisesti, mutta keskustelun tärkeyttä korostetaan. Kerran kuussa on yhteiskokous. Joka keskiviikkona on talkooilta, jolloin myös syödään yhdessä, sekä kasvis- että liharuokaa. Kerran kuussa on lisäksi talkooviikonloppu, jolloin myös on yhteisruokailu.

Lisätietoja: www.kirstinelund.dk

Yövyimme metsän keskellä meren rannalla sijaitsevassa Skanderborgin retkeilymajassa, jonne sinnekin oli vaikeuksia sekä löytää, että päästä isolla bussillamme.


Den Selvforsynende Landsby

Aamusta ajoimme Fynin saaren eteläkärkeen, Den Selvforsynende Landsbyhyn. Yhteisön nimi suomennettuna on omavarainen kylä.

Ryhmä aloitti idean kehittämisen vuonna 2002. Yhdistävänä tekijänä ovat permakulttuuri ja ekologisuus. Vuonna 2004 ryhmä sai ostettua 3 miljoonalla tanskan kruunulla 15,6 ha suuruisen vanhan maatila.

Ensimmäiset asukkaat ovat muuttaneet kylään keväällä 2004. Nyt yhteisössä asuu 25 aikuista ja 20 lasta.

Alueelle oli olemassa valmis kaava 20 vuoden takaa, rakennuslupa 28 rakennukselle. Alue on jaettu kolmeen osaan. Vuonna 2006 on ollut rakennettuna infrastruktuuri 18 talolle.

Yhteisö on hyvin kiinnostunut ottamaan uusia asukkaita. Jäsenmaksun suuruus on 25 000 DK/aikuinen. Rakennusoikeudesta maksetaan 40 000 DK.

Jokainen jäsen maksaa vuokraa, joka on riippuvainen yhteisön määrästä. Tällä hetkellä vuokra on 3500 DK/aikuinen/kk + lapsista pienempi maksu. Jokaisen aikuisen pitää tehdä yhteisön hyväksi 8 tuntia työtä: maatalous, ruoan laitto, toimistotyö. Erilaisia työryhmiä, jotka tekevät päivittäisen työn, on n.25 kpl.

Yhteisön asukkaiden tarkoitus on rakentaa oljesta, puusta ja savesta. Kaikissa taloissa hyödynnetään passiivista aurinkoenergiaa ja niissä on puu-uunit. Kylässä on jo useita olkipaalitaloja; sekä itsekantavia että puupilarirakenteisia.

Kylän harmaat vedet ja virtsa käsitellään pajuhaihdutuskentässä. 26 talolle mitoitetun kentän pituus on 180 m, leveys 8 m ja syvyys 1,5 m. Perustaminen tehtiin kaivamalla kuoppa, joka peitettiin muovilla sekä maakerroksella, johon putket osin upotettiin. Kentän halki kulkee vain yksi putki, jossa on haaroja. Virtsan johdattaminen kenttään lisää pajujen kasvua ja sitä mukaa haihduttavan lehtipinnan määrää.

Yhteisön keittiöpuutarhat on sijoitettu kahteen päähän aluetta. Toisen alueen puutarhan kasteluvesiä kerätään pieneen lampeen aivan vieressä olevalta naapurin maatilarakennuksen peltikatolta.

Lisätietoja: www.selvforsyning.dk

Tutustumisen jälkeen jatkoimme ajoa kohti Roskildea ja Munksögårdia. Matkan varrella kävimme tosin kirjautumassa hostelliimme Holbaekissa, koska vastaanotto meni kiinni niin aikaisin.



Munksögård

Munksögård on yhteisöllinen asuinalue Roskilden kaupungin reunamalla. Sen perustaminen alkoi ruohonjuurityönä vuonna 1994. Perustamisvaiheessa ihmisiä oli mukana noin 200 kpl. Vuonna 2000 alueelle pääsi muuttamaan. Nykyään asukkaita on n.160 aikuista ja 75 lasta.

Alue on pääosin rakennusyhtiön rakentamaa. Vain muutama halusi rakentaa talonsa itse. Koko maa-ala on jaettu viiteen 20 asunnon alueeseen: ensimmäisessä on nuorten asuntoalue, toisessa omistusasuntoalue, kolmannessa perheasuntoalue, neljännessä vuokra-asuntojen alue ja viidennessä seniorien asuinalue. Kullakin asuinalueella on oma yhteistalonsa. Yhteistalojen kulut jaetaan asuinpinta-alan mukaisesti.

Omistusasuntoalueen savesta ja oljesta rakennettu yhteistalo saatiin aikaan talkoilla kahden vuoden aikana. Jokainen sitoutui rakennustöihin kahdeksi viikoksi. Tuloksena oli kaunis, viikinkien pitkätaloja sisältä muistuttava rakennus, johon tulee valoa koko harjan mittaisesta lasista.

Asunnoissa on erottelevat wc-istuimet. Virtsa menee erillisiin tankkeihin, missä sitä säilytetään 2-3 kk, jonka jälkeen se käytetään heinän ja viljan lannoitukseen. Musta ja harmaa vesi puhdistetaan johdetaan sakokaivoon ja vesi puhdistetaan omassa jalkapallokentän kokoisessa (6 linjaisessa) hiekkasuodattimessa.

Jätteiden lajittelua varten on astiat 13 eri jakeelle. Lämpö tuotetaan aurinkopaneeleilla sekä omassa lämpökeskuksessa (200 + 60 kW) hakkeella.

Yhteisön asukkailla on yhteisautokimppa, joka omistaa 7 bensiinikäyttöistä henkilö- ja pakettiautoa.

Lisätietoa: www.munksoegaard.dk

Jatkoimme yöksi Holbaekin kauniiseen satamakaupunkiin, missä hostellimme tosin sijaitsi äänekkään rantatien ja pääkadun välissä.

Svanholm

Aamupalan jälkeen haimme osan retkeilijöistä yöpymästä läheiseltä leirintäalueelta, ja jatkoimme matkaa Svanholmia kohti.

Svanholmin yhteisö sijaitsee Skibbyn kylässä noin 60 km Kööpenhaminasta. Se on ostettu velalla vuonna 1978. Velkaa on edelleen jäljellä. Peltoa on 253 ha ja 194 ha metsää sekä puistoa.

Yhteisössä asuu 62 aikuista, 45 lasta, 0-70 vuotta. Asukkaista noin 20 käy työssä ulkopuolella, 20 pitää paikkaa yllä ja 20 työskentelee tilan maataloustuotannossa.

Organisaationa on kommandiittiyhtiö, jonka osakkaaksi kaikki jäsenet liittyvät. Osakkaat joutuvat myös allekirjoittamaan 100 000 DK takauspaperin pankille.

Erityistä Svanholmissa on, että yhteisö toimii lähes yhteistaloudessa. Jokainen asukas tuo palkkansa yhteiseen kassaan. Yhteisön sisällä työskentelevien palkka siirretään paperilla. Yhteisö tarjoaa jäsenille kaikki perustarpeet. Vuoden lopulla jokainen kuitenkin saa 20% maksamistaan tuloista saa omaan käyttöön ns. luksusrahana.

Svanholmin toimistossa työskentelee 5 ihmistä vakituisesti. He hoitavat myös asukkaiden verotuksen ja kaikki paperityöt.

Lapset integroidaan yhteisöön voimakkaasti. Lapset ovat päivähoidossa 10 v. asti. 6 kk – 3 v pienissä ryhmissä hoidossa yhteisön omassa päiväkodissa. Päiväkodissa käy lapsia myös yhteisön ulkopuolelta. 6-10 v. puoli päivää koulua yhteisössä. Teinit saavat pitkälti päättää osallistuvatko tilan töihin tai mitä muuta tekevät.

Tilalla viljellään viljaa, maissia, vihanneksia ja hedelmiä. Sata jersey-lehmää tuottavat maitoa, 350 lammasta lihaa ja villaa sekä muutama kana munia. Vihanneksia, pääosin perunaa ja porkkanaa, varten on oma pakkaamonsa ja tilan muitakin tuotteita myydään Svanholm-merkin alla.

Jätevedet menevät omaan pienpuhdistamoon, ja siitä haihdutuslammikkoihin. Liete käydään tyhjentämässä aika ajoin.

Yhteisöllä on oma hakevoimalaitos, jota ollaan uudistamassa. Suunnitteilla on Stirling-moottorin sisällyttäminen voimalaitokseen. Lisäksi on aurinkokeräimiä ja kaksi keskikokoista tuulimyllyä, joiden ylijäämäsähköä myydään verkkoon.

Uudisrakennuksia ei saa rakentaa tilan vanhojen rakennusten läheisyyteen suojelusyistä. Siksi vanhaan perunavarastoon rakennetaan perhe- ja ryhmäasuntoja. Tähän tilaan tulee myös yhteistiloja.

Lisätietoja: www.svanholm.dk


Luomupuotiostoksien jälkeen matkamme jatkui Dyssekildeen.


Dyssekilde

Ryhmä kasvissyöjiä Kööpenhaminasta aloitti opintoryhmät jo 1983 yhteisön perustamiseksi. Vuonna 1987 alkoi paikan etsintä ja Torupin tila Hundestedistä oli paras vaihtoehto. Tilaan kuuluu 14 ha maata, joka oli kaikki perunapeltona ostohetkellä.

Rakennusohjeita ei juuri ole annettu, mistä syystä rakennukset ovat hyvin erilaisia. Ainoa rakennusohje oli, että eristystä pitää olla riittävästi, että talot ovat energiatehokkaita.

Kommandiittiyhtiö perustettiin 1987 ja asuntojen rakentaminen alkoi 1989. Paikka ostettiin omilla säästöillä ja lainalla. Yhteisö omistaa 16 vuokra-asuntoa, joissa asuu sekä perheitä että sinkkuja. Liittyminen yhtiöön maksaa 8900 DK ja 250 DK/kk.

Dyssekildessä asuu noin kuuden hehtaarin alalla ja 50 asunnossa 160 ihmistä, joista 30 lapsia. Ikähaitari 0-82 v. Kasvu on ollut viime aikoina nopeaa. Uusia taloja rakennetaan edelleen, mutta uusia rakennuspaikkoja ei ole enää paljon. Uusia asukkaita ei juurikaan valikoida, myöskään vuokralle tulevia.

Maatilan päärakennus toimi alussa yhteistalona. Päärakennus on myyty hiljattain 40 lapsen koulua varten.Uutta yhteistaloa rakennetaan tästä saaduilla rahoilla. Taloa rakentavat palkattuna kolme yhteisön asukasta. Kustannusarvio tällä ?? neliön talolla on 5 miljoona DK.

Yhteisön vesi tulee kunnan verkosta ja suurin osa taloista on viemärijärjestelmässä, mutta taloissa on virtsan erottelevat istuimet. Noin kuudessa asunnossa on kompostivessat.

Jäteveden puhdistamo kerää kaikki jätevedet yhteen astiaan, josta liete imetään aika ajoin ja kaikki vedet johdetaan maakumpusuodattimeen mutta nyttemmin pajuhaihdutuskenttään, jonka pinta-ala on noin 7000 neliötä eli noin 140 neliötä/talo.

Lämmitysjärjestelmät ovat talokohtaisia. Aurinkoenergiaa käytetään paljon hyödyksi. Esimerkiksi puoliympyrän muotoiset ja mustakattoiset dome-talot ovat energiatehokkaita. Lisäksi on aurinkokeräimiä ja sydänmuurilämmityksiä. Keskusteluja on ollut maalämpöjärjestelmän hankkimisesta. Maalämpöputket on suunniteltu laitettavaksi pajupuhdistuskentän raitojen väliin jätetyille pelloille.

Yhteistä uskonnollisuutta ei ole. Sen sijaan harrastetaan paljon henkisiä harrastuksia: shindo, jooga jne. Yhteisössä toimii ainakin 15 pienyritystä hyvin erilaisilla aloilla.

Päätöksenteossa toimii demokratia, vaadittavan äänienemmistön ollessa 60-65%. Kuuden hengen hallitus. Jokaisen pitää kuulua kahteen työryhmään. Kaikki eivät valitettavasti aktiivisesti osallistu. Kirjoittamattomia sääntöjä on liikaa, koska.

Dyssekildessä on kolme autokimppaa, joilla jokaisella 3-4 autoa. Traktori ja maatalouskoneita myös yhteisön omistuksessa. Paikallisjunan pysäkki aivan vieressä, mutta matka Kööpenhaminaan asti kestää 1,5 tuntia.

Saimme tutustua oppaamme Kirstenin upeaan kaksikerroksinen taloon. Se on rakennettu savesta, hiekasta ja oljesta tehdystä seoksesta (cob). Rakennus on myynnissä 3 miljoonan DK hintaan.

Lisätietoja: www.dyssekilde.dk

Täyteliään päivän päätteeksi siirryimme vielä Öresundin siltoja pitkin Tanskasta Ruotsin puolelle ja löysimme tiemme Malmön laitamille Toarpsiin.

Toarps Ekoby

Toarpsin ekokylä eli asumisoikeusyhdistys Myrstacken sijaitsee Malmössä Oxien kylän laidalla. Paikka on polkupyörällä ja bussilla n.45 min päässä Malmön keskustasta. Puolen kilometrin päässä sijaitsevat kauppa, posti, apteekki, pankki ja juna-asema.

Aloite kylän rakentamiseen tuli kunnan poliitikoilta ja rakennuttajaksi tuli valtiollinen asumisoikeusyhtiö HSB. Alueen piirsi Krister Wiberg, jonka piirtämä on myös Solbyn ekoyhteisö.

Kylässä on idyllisesti kahden mutkittelevan raitin varrella 37 asuntoa, 23 eri rakennuksessa. Asuntoja on 2 – 6 huoneilla. Raitin molemmissa päissä on autopaikkoja. Toisen paikoitusalueen yhteydessä on jätteiden lajittelupiste, minkä yhteydessä on myös pienet käsin pyöritettävät rumpukompostorit. Huoltomies tekee 15 tuntia viikossa yhtiön palkallisena huoltotöitä.

Kylän vesi tulee omasta kaivosta ja puhdistetaan pienpuhdistamossa ylimääräisestä kalkista ja raudasta. Yhdessä talossa on enää kompostikäymälä ja muissa erottelevat. Alussa kompostikäymälät oli kaikissa, mutta kärpäsongelmien takia niihin vaihdettiin vesivessat.

Jätevesi johdetaan sakokaivojen kautta ruokopuhdistuskentän ja hiekkasuodattimen kautta haihdutusaltaaseen, mistä sitä käytetään puutarhan kasteluun. Sakokaivo käydään tyhjentämässä tarpeen mukaan.

Jokainen saa puutarhasta aarin viljelymaata ilmaiseksi. Muutamalla talolla on yhteinen lasikuiturunkoinen maakellari.

Lämmitys toimii aurinkokeräinten ja puu-uunien yhdistelmänä. Molemmat lämmittäjät 500 litran varaajia. Varalla on vielä sähkövastus, mikäli lämpö laskee liian alhaiseksi. Ilmanvaihdossa on lämmön talteenotto. Ostavat yhdessä lastin polttopuita 1-2 kertaa vuodessa. Niitä kuluu noin 30 kuutiota/v/talous.

Kylässä toimii oma ekologinen esikoulu Ekodagiset Myran, jossa on 18 lasta. Päiväkoti toimii iltaisin ja viikonloppuisi kokoustilana. Sen vieressä sijaitsee myös yhteiset pyykki- ja saunatilat sekä vierashuone, jota voi varata vieraiden majoittamiseen.

Lisätietoja: www.ekoby.nu

Pitkä päivä päättyi Lundiin, missä yövyimme hauskassa vanhoihin junanvaunuihin tehdyssä hostellissa Vandrarhem tågetissa. Tosin leveiden rinkkojen kanssa ei liikkuminen vaunuissa ollut kehuttavaa.

Solby

Retken toiseksi viimeinen tutustumispäivä käynnistyi lyhyellä ajolla Lundin toiselle laidalla, Solbyhyn.

Asumisoikeusyhtiö Solby perustettiin vuonna 1978 Lundiin. Yhteisinä tekijöinä perustajilla oli kasvissyönti. Muutamien hastattelututkimusten perusteella asukkaat pitävät yhteisöllisyyttä tärkeimpänä syynä asua Solbyssä, ja toisena tulevat ekologisuus.

Arkkitehtinä toimi Krister Wiberg ja rakennuttajaksi löytyi asumioikeusasuntojen rakentamisen yhdistys HSB.

Alueella on 50 asuntoa ja noin 120 asukasta. Kymmenessä talossa kaksioita noin 20 kpl, 10 kpl kolmioita, 10 4hh asuntoja ja 10 kpl 5hh asuntoja.

Autopaikkoja on 30 kpl, mikä on paljon alempi mitoitus, kuin normaalisti. Lisäksi on yksi yhteisauto.

Taloissa on useimmiten kompostikäymälät. Käymälätieto on lisääntynyt vuosien edettyä, joten Solbyn asukkaat pitävät kompostikäymälöitään vanhentuneina. 20 vuotta sitten ei vielä ymmärrety virtsan erittelyn tarpeellisuutta. Jätteet lajitellaan 7 eri jakeeseen. Kasvimaalla on suljettu keittiöjätekomposti.

Lasikuituisia yhteiskellareita on kuusi. Kellareita käytetään sekä omien että ostovihannesten ja hedelmien säilyttämiseen

Yhdessä talossa on aurinkokeräin, muuten lämmin vesi tuotetaan yleensä suorasähköllä. Noin puolessa talossa on kaakeliuuni tai kamiina. Käyttövesi tulee kunnalta ja harmaat vedet menevät kunnan viemäriin.

Yhteisöön rakennettiin jo alussa päiväkoti Solrosen. Siinä oli alkuvuosina vain asukkaiden lapsia, mutta keski-iän noustua on päiväkodissa pääosin lapsia muulta. Solrosenissa lapset ovat mahdollisimman paljon ulkona. Yksi lasten vanhemmista on myös vuorollaan hoitajien apuna. Lapset saavat kasvisruokaa.

Alueen reunalla sijaitseva päiväkotirakennus on arkisin päiväkotikäytössä. Viikonloppuisin ja iltaisin kokouksiin ja iltatilaisuuksiin. Vieressä olevassa pesularakennuksessa sijaitsee pesutupa, sauna ja vierasmajoitusmahdollisuus.

Viljely perustuu kateviljelyyn. Paljon pensaita ja puita: omena, päärynä, mulperi. Asukkailla on omat viljelypalstansa ja omia marjapensaita. Viljelypalstaa saa käyttöönsä asuinpinta-alan suhteessa: mitä suurempi asunto, sitä suurempi viljelyala.

Lisätietoja: www.solbyn.org


Rydebacke

Rydebacken ekokylä sijaitsee Ubbhultissa, noin 40 km päässä Göteborgista. Ekokylässä on 13 tonttia. Viidellä tontilla on omakotitalo, yhdellä tontilla neljän vuokra-asunnon rakennus. Jokainen omistaa kiinteistö kokonaan ja vapaus muokata rakennukset oman mielensä mukaan.

Suunnittelu alkoi 1989, jolloin neljä ympäristöasioista kiinnostunutta ja yhteiskunnallisia tavoitteita omaavaa ystävystä alkoivat suunnitella ekokylän perustamista.

Yhdellä perustajista oli yhteys luomutilan omistajiin, jotka halusivat saada asutusta omistamalleen kallioiselle alueelle. Perustajat ostivat 2,5 ha kokoisen tontin. Rahat ostoon saatiin korottomalta JAK-yhdistykseltä.

Tällä hetkellä kylässä on vuokra-asunnon lisäksi 9 taloa. Neljä tonttia on vielä rakentamatta, joista yksi on vielä myymättä yksityisille. Lisäksi kaavassa on jätetty tien varteen tilaa pienyritystoiminnan tontille.

Kylässä asuu 15-16 aikuista ja 20 lasta. Ikäjakauma on 1-70 vuotta. Asukkaina on opettajia, muusikkoja, tehdastyöntekijöitä. Tärkein syy ihmisillä muuttaa Rydebackeen on ollut kasvattaa lapset hyvässä ympäristössä.

Yhteisön idealismi karisi ja alkuperäisistä jäsenistä on jäljellä vain 2 perhettä. Konsensus ja yhteisöllisyys ovat jääneet ja ekoyhteisön alettua rakentua. Yhdessä järjestetään sentään 3-4 talkoopäivää vuodessa, jolloin pidetään kunnossa yhteisiä alueita, sekä yhteisiä juhlia.

Koulu ja päiväkoti ovat noin 3 km, kauppa on 8 km tai 25 km päässä. Bussilla pääsee hyvin Göteborgiin kylältä. Kylässä on muutamia biokaasu-autoja ja yksi etanoliauto. Yhteisauton hankintaa on suunniteltu.

Lapset käyvät paikallista koulua, joka saatiin perustettua Ubbhultiin yhdessä muiden paikallisten asukkaiden luomalla poliittista painetta.

Kaikissa omistustaloissa on virtsan erittelevä kompostivessa. Virtsa kerätään kahteen eri tankkiin, joista maanviljelijä hakee ja levittää sen nurmialalle. Vuokratalossa on sakokaivo, jonka viljelijä myös tyhjentää pelloilleen.

Uusille tulijoille halutaan antaa täysi valinnan vapaus rakentamisen toteuttamisessa: joko itse rakentaen, valmispaketteja, rakennuttamalla. Rakentamiseen tarvitaan kunnan rakennuslupa. Alueen kaava ei ole kovin tarkka. Yksi määräys on ehdoton: pitää olla virtsan erotteleva WC, mitä ympäristöhallintokin suosittelee.

Alkuajan suunnitelmat rakentaa kaikki itse ei ole pitänyt. Projekti oli lähes kuolla 1994-95, kun käytännön toteuttaminen ei niin vain onnistunutkaan. Monet talot on rakennettu ammattikirvesmiesten kanssa, mutta se on tullut melko kalliiksi. Taloissa on yleisesti käytetty eristeenä selluvillaa.

Yksi kylän taloista on olkipaalitalo. Toisessa talossa on tulossa talon sisälle, huoneen ulkoreunalle, harmaan vesien puhdistusjärjestelmä, jossa kasvaa turpeessa myös ravintokasveja. Toisessa talossa harmaat vedet tulevat hiekkasuodattimen kautta viherhuoneessa olevaan säiliöön, josta ne käytetään vihannesten kasteluun.

Lisätietoja: www.rydebacke.nu

Vilvoittavan pulahduksen jälkeen uimarannalla, jatkoimme matkaa kohti yöpaikkaamme Skarassa. Skara vandrarhemissä saimme istua mukavassa säässä iltaa.


Mjölnartorpet

Viimeinen matkapäivä käynnistyi ajolla Karlstadissa sijaitsevaan Mjölnartorpetin ekokylään. Kylässä asuu 18 taloutta, 70 ihmistä. Maata on yhteensä 19,8 ha.

Kaupunki takasi maan hinnasta 60 %, koska oli halukas saamaan ekokylän. Tämä johtui siitä, että Ruotsin ensimmäinen ekokylä, Tuggelite, oli Karlstadissa ja siitä oli saatu hyviä kokemuksia.

Perustava yhdistys otti lainan ja 1994 kuusi taloa valmistui. Rakentava yhtiö meni konkurssiin 1995 kesken rakentamisen, mutta toinen yritys jatkoi rakentamista. Opetus oli, että rakennusyrityksen valitseminen on tärkeää.

Kylään rakennettiin 9 paritaloa (18 asuntoa) ovaalin muotoon ja keskellä yhteistalo. Rakennukset ovat tyyliltään 1800-luvun maalaistaloja. Asuntojen koot vaihtelevat 65-148 m2 välillä.

Yhteistalossa on aluelämpökeskus pelletti- ja aurinkolämmöllä. Yhteistalossa pidetään juhlia ja pubi-iltoja. Siellä on lisäksi perustupa, sauna ja pieni työhuone.

Vesi tulee omasta 100 m syvästä porakaivosta ja se puhdistetaan kloorilla. Sadevesi kerätään säiliöihin ja käytetään kasteluun.

Kaikissa taloissa on virtsan erottelevat vessaistuimet. Jätevedet käsitellään paikallisesti, mutta virtsa ja sakoliete haetaan nykyään kunnan laitokseen.

Suurimmiksi syiksi muuttaa Mjölnartorpetiin mainittiin ekologisuus ja hyvä asuinpaikka lapsille.

Lisätietoja: www.mjolnartorpet.com

Mjölnartorpetissa otimme yhteiskuvan joukkiostamme. Tästä matka jatkui vielä ex tempore tutustumaan Järnaan, joka osui sopivasti matkallemme Tukholmaan.


Järna

Järnä on jo 1950-luvulla alkunsa saanut laaja antroposofien asuinalue ja koulutuskeskus. Siellä ehdimme lyhyesti tutustua alueen yleisilmeeseen ja jäteveden puhdistusjärjestelmään, joka koostuu lampien ja vesiportaiden sarjasta. Monet ostivat myös kotiin viemiseksi tuliaisia Järnan lahjatavaraliikkeestä.

Tukholmassa olimme hyvissä ajoin odottamassa pääsyä autolauttaamme. Lautalla pidimme vielä loppupiirin. Reissun jälkipuinnin tunnelma oli hyvä, mutta väsynyt. Odotukset olivat useimmilla täyttyneet ja ylittyneet. Turusta osa vielä jatkoi Tampereelle, Jyväskylään ja Kuopioon saakka TE-matkojen hyvässä kyydissä. Pääkaupunkiseudulle menneet turvautuivat julkisiin liikennevälineisiin.